RaKas -rastit 21.5

Päätin jo etukäteen, että jos tänään suunnistus sujuu niin osallistun ensi viikonloppuna elämäni ensimmäiseen suunnistuskilpailuun. Jukolaa tosin en laske suunnistuskilpailuksi, se on hauskanpitoa. Ei kulkenut tänään. Sää oli mitä mainioin ja jengiä oli paikalla runsaasti Taipalsaasen ihan kivoissa maisemissa. Kuten tavallista tein lupauksen itselleni, että tänään suunnistetaan rauhassa karttaa lukien, muista suunnistajista välittämättä ja otan kompassilla suunnan joka rastilta. Yksikään lupaus ei pitänyt.

Jo ensimmäinen (helppo!) rasti tuotti hankaluuksia, no se menee jännityksen piikkiin. Mikä siinä on, että pitää spännata niin paljon kuntosuunnituksissa?  Pikku hiljaa suunnistus alkoi kulkemaan, juoksu ei, kunnes otin 6. rastin huolimattomasti. Pyörin rastiympyrässä löytämättä rastia ja kuten aina rasti löytyi viimein selän takaa. Seiskalle mennessä pyrin ottamaan varman päälle käyttäen tietä hyväksi, vaikka metsän kautta olisi ollut niin paljon lyhyempi matka => Takkiin tuli ja rankasti. Mummot ja lapset painoivat ohitseni tässä vaiheessa.

Edessä oli ainoa pidempi osuus, jonka päätin mennä polkuja pitkin hieman pidempää reittiä. Seuraksena oli klassinen ihmettely: "Miksi noi kaikki muut tonne menee, eiks tää reitti ole paljon parempi?". Enemmistö ei voi olla väärässä! Reittinvalintani olisi ollut varmaan ihan ok, jos reitille ei olisi sattunut aivan mielettömän leveitä ojia. V -käyrä oli suhteellisen korkealla, mutta onneksi 8. rasti tulisi olemaan helppo. Pian sain yhden selän kiinni, joka saman tien ampaisi polulta suolle. Ajattelin suoda itselleni hieman helpotusta ja antaa 'selän' hakea rastin puolestani. Hieman kyllä ihmettelin, että mennäänpä pitkälle ja vielä enemmän ihmettelin kun olimme 9 -rastilla 8 -rastin sijaan. Pitäisikö tuosta muka ottaa opiksi? Ehkä, mutta muistaako tai jaksaako sitä seuraavalla kerralla? Peesaaminen kannattaa!

Loppu oli helppoa läpsyttelyä ja juoksukin tuntui maistuvan. Jostain syystä paska suunnistus ei jaksanut edes harmittaa, tulihan nyt ainakin kuntoiltua 8km edestä. Jos vain seuraavat asiat malttaisi pitää mielessä:

• Pelataan sitä omaa peliä! Ei mennä muiden perässä, se huippusuunnistajalta näyttävä voi olla ihan kädetön suunnistamaan.
• Kompassilla aina suunta rastilta lähdettäessä. Minun juoksuvauhdilla se yksi ja sama jos suunnanottoon menee se 30 sekuntia. 
• Luetaan sitä karttaa todella tarkasti rastiympyrässä ja sitä lähestyttäessä, eikä luoteta tuuriin.

Ainiin se päätös osallistua Rajarasteille. Joo ei näillä taidoilla kannataisi lähteä sähläämään, mutta menen kuitenkin :-)

Loppukaneettina totean että suunnistus on paska laji, mutta keskiviikkona sitten uudestaan.