Tänä vuonna ottaisin aloituksen rauhallisesti, ajasta en ota paineita vaan tutkin karttaa ja reittiä huolellisesti. Enkä anna muiden suunnistajien häiritä omaa suunnistusta. Kuinka ollakkaan taktiikka toimi ensimmäisellä kerralla hienosti. Kauden toisessa startissa itsetunto oli kohonnut taivaisiin ja nyt oli kilpasuunnistusmoodi päällä niin hyvin kuin se keski-ikäisellä läskillä voi olla. Tuloksena oli outoja kiemuroita, josta paras esimerkki alla.
Oikealta tuleva polku tuli mielestäni liian aikaisin, enkä pystynyt sopeutumaan päänsisällä olevan mielikuvan ja todellisuuden ristiriitaan. Lopputuloksena oli 'toivotaan toivotaan' suunnistusta ja se ei ikinä hyvää tiedä. Oppi: Hyväksy faktat ja sopeudu niihin!
Hyvin palvelleet Jalas Jukolat (nastarit) lähestyivät elikaarensa loppua ja uudet oli saatava tilalle. Harmi vaan että Etelä-Karjalassa ei ole Suunnistajankauppaa ja työmatkoja Helsinkiin ei ollut näköpiirissä. Onneksi bongasin Saimaa Sportin sivuilta, että he myyvät Inov:n tossuja. Soitto liikkeeseen ja varmistus, että nastareita löyty ja autolla kohti Rauhaa. Pakko myöntää että Inov:t ovat kirkkaasti parhaimmat nastarit mitä minulla on ikinä ollut! Tuntuma on erittäin lenkkarimainen ja kengät eivät purista eikä hankaa mistään. Vähän tuntuu siltä, että voiko näin hyviä suunnistuskenkiä olla olemassakaan. Näköjään voi olla.
Päätin jo etten osallistu tänä vuonna Jukolaan, koska kunto on sanalla sanoen kehno. Jostain syystä olen kuitenkin säännöllisesti vieraillut Jukola sivujen suunnistajapankinssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti