Kivaa, Kullervon kuntorastit olivat ihan lähellä kotia joten ei tarvinnut taas ajella puoltasataa kilometriä pitkin Etelä-Karjalan kyläteitä. Pienen kesäflunssan jälkimainingeissa arvoin josko juoksisin tällä kertaa B -radan. Olo tuntui kuitenkin niin hyvältä, että päätin ottaa sen 'tavallisen' eli A -radan. Ei olisi kannattanut.
Alussa tossu tuntui liikkuvan hyvin, mutta hyvin pian huomasin että flunssa oli verottanut kuntoa aika tavalla. Lisämausteena keitoksessa olivat supat! Niitä riitti ja ne eivät olleet ihan pieniä, suurimpiin olisi voinut kadottaa kokonaisen kerrostalon. Pohkeet huusivat armoa ja hengitys korisi kun kirmasin ylös alas suppien rinteitä. Puolenvälin jälkeen suorituskyky tipahti dramaattisesti, juokseminen oli hankalaa ja yllättäen kävely tuntui vielä pahemmalta. Lopussa kamppailin siitä jaksanko tulla metsästä pois vai en. Jaksoin kuin jaksoinkin maaliin saakka, vaikka tuntui pahalta. Varusteiden vaihdon jälkeen alkoivat kylmänväristykset, jotka jatkuivat pitkälle iltaan. Kotona en jaksannut kuin maata sohvalla ja sängyssä. Pulssi viiletti korkeissa lukemissa pitkälle alkuyöhön, hetken aikaa harkitsin siirtymistä lääkärin vastaanotolle. Tilanne kuitenkin korjaantui yön aikana ja jaksoin kammeta itseni työpaikalle blogia kirjoittamaan ;-)
Jaa-a, en tiedä mikä oireet aiheutti. Nestehukka? Sairaudesta johtuva ylirasitustila? Löytyisikö internetistä vastaus? Opiksi pitää kuitenkin ottaa, sillä en minäkään ole kuolematon. Sitten kun vielä tietäisi mitä pitäisi oppia. Suunnistus on kuitenkin hieno laji, suosittelen sitä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti