Uutisvuoksirastit 26.6
Ensimmäistä kertaa SK -Vuoksen kuntorasteilla ja samalla itäisin paikka, missä olen ikinä suunnistanut. Paikkana siis Ruokolahden erämaa ja ratalotto antoi tulokseksi A -radan, pituutta karvan verran päälle 6 kilometriä. Nyt oli luvassa tosi suunnistusta! Wau mikä maasto ja rata!!! Maasto oli kunnon kuusimetsää, pohjan ollessa pehmeää sammaleikkoa eli jalat tykkäsivät ja keuhkot huusivat armoa. Ratamestari oli leiponut muutamille rasteille oikein kunnon aivopähkinän. Onneksi ratamestarin arvoituksia oli selvittelemässä useampi suunnistaja, joten sain heiltä hieman apua. Suunnistus kulki yllättävän hyvin, vaikka osa rastiväleistä ei tarjonnut juurikaan kiintopisteitä. Eikö se ole sitä tosisuunnistusta? Päivän pakollinen pummi tuli tällä(kin) kertaa helpolla rastilla. Rastin ottamisen kannalta olisi kannattanut lähestyä rastia polkua pitkin, mutta päätin olla oikea suunnistaja ja mennä 'viivaa' pitkin. Pääsin aivan rastin viereen, mutta en huomannut sitä ja jouduin tekemään kunnon lenkin takaisin, sille polulle saakka. Polkua pitkin rasti olikin sitten helppo poimia. Olin käynnyt aivan rastin vierellä sitä huomaamatta. Loppu meni jälleen kerran hyvin vähenevää juoksuintoa vastaan taistellessa.
'Sinne päin' suunnistus ei ole toimiva ratkaisu, rastin ottamiseen pitää perehtyä tarkemmin. Valitettavasti näillä taidoilla tulee keskityttyä siihen, että pääsee rastinympyrän likelle ja rastin löytäminen onkin sitten onnen kauppaa.
Kaiken kaikkiaan oli hienoa suunnistusilta. Kiitokset SK -Vuokselle ja ratamestarille. Suunnistus on kiva harrastus.
Kullervorastit 27.6
Lähtökohdat suunnistukselle eivät olleet parhaat mahdolliset, takana työpäivä Helsingissä, lisää stressiä aiheutti se ehtisinkö ajoissa takaisin Etelä-Karjalaan ja rasteille. Autosuunnistus Porvoon moottoritietä ja 6 -tietä pitkin sujui mainiosti, nopea vaatteiden vaihto kotona ja kohti taisteluareenaa: Myllymäkeä. Päivä oli ollut sen verran rankka ja lounaskin oli jäänyt heikolle, joten oli järkevää juosta vain B -rata. Olisi ehkä kannattanut rauhoittua edes 5 minuuttia, ennen kuin lähdin metsään. Ajatuksen sinkoillessa edelleen menneessä työpäivässä 1. rastin pummaus oli totta. Helppo paikka, mutta kun ei niin ei. Loppu radasta menikin suhteellisen tyydyttävästi ja juoksukin tuntui maistuvan. Rata ei ollut aivan niin helppo kuin B -radat yleensä, siitä kiitokset Kullervolle! Kiva iltapuhde jälleen kerran.
Päivän opetus: Suunnistus on niin 'henkinen' laji, että ajatuksen on oltava koko ajan siinä mitä tekee, muuten tulee ISO PUMMI kylään.
Inter -rastit 28.6
Tour:n päätösosakilpailu oli Taipalsaaren Vehkataipaleella. Huhut kertoivat, että tässä maastossa ei olla suunnistettu ihan lähivuosina. Hyvä hyvä, en siis antanut liikaa tasoitusta muille. Pääkaupunkiseudulla tietyt alueet olivat tulleet jo varsin tutuiksi, joten on mukava suunnistaa täysin uusissa maastoissa. Ratoja oli tarjolla normaalia enemmän, A -rataa en jaksanut juosta, mutta onneksi oli tarjolla B1 -rata joka on normaalia beetä pidempi ja vaikeampi. Kartta kouraan ja kohti ensimmäistä rastia. Pohkeet huusivat lepoa ensi askeleista alkaen, mutta olin ankara ja käskytin itselleni vauhtia lisää. Reitti oli todella mukava, tarjoten vaihtelevaa maastoa ja pari varsin visaista rastipistettä. Vaikeimmat rastit selvitin hienosti, mutta kahdella helpommalla Mr. Pummi tuli taas kyläilemään. Ensimmäinen pummi tuli mäen päällä avokalliolla; luulin olevani toisessa kohtaa kuin todellisuudessa olin eli jonkun asteinen samaistamisvirhe iski. Tällaisia virheitä tulee taatusti tulevaisuudessa lisää. Toinen pummi oli täysin typerä. Pääsin mäelle jolla rasti sijaitsee, mutta sen sijaan että olisin mennyt hakemaan rastin mäen päältä valuin ihan liian alas. Seisoin suu auki katsellen metsää ja odottaen, että rastin nousisi esiin maan sisältä. Ei noussut, mutta toinen suunnistaja nousi mäkeä ylös => Kyytin ja rastille. Huolimatta viikon rasituksista jaksoin puristaa lopun vähintäänkin tyydyttävästi. Loppuun sain vielä kunnon kirin aikaiseksi. Saunan ja oluen jälkeen uni tuli silmään niin nopeasti, että nukahdin kesken Saksa - Italia pelin.
Kaiken kaikkiin kuntorastiviikko oli positiivinen kokemus. Sen vähän mitä muiden mielipiteitä kuulin niin kaikki olivat tyytyväisiä ja ilmeisesti jokaisessa tapahtumassa osanottajamäärät olivat normikuntsareita isommat. Kun kerran osalistujia oli normaalia enemmän, olisi ollut hauskaa jos jollekin päivälle olisi saatu Suunnistajan Kauppa paikalle. Iso kiitos järjestäneille seuroille, näitä lisää!
Pakko antaa tunnustusta Garminille. Sykemittarista oli hihna hajonnut ihan oman toheloinnin takia. Soitto Garminille ja seuraavana päivä posti toi upouuden hihnan hintaan 0€! Upeaa toimintaa!
Loppukaneettina totean että suunnistus on aivan sika kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti