Suunnistaminen on helppoa; ei tarvitse kuin löytää kaikki rastit ja juosta tarpeeksi kovaa. Kuinkas tänään kävikään, se selviää pian.
Raja-Karjalaiset järjestivät ensimmäisen Etelä-Karjalan suunnistusviikon osakilpailun Korkea-Ahossa. Siis eihän tuo mikään suunnistusviikko ole, neljä kuntosuunnistusta putkeen, mutta kuitenkin. Harmaat pilvet povasivat sadetta, mutta hienot palkinnot suunnistusviikolta (polkupyörä, Viipurin risteily) olivat houkutelleet paikalle sankoinjoukoin suunnistajia. Tänään vuorossa oli A -rata, se vaikein ja kovin, haaste jonka vain tosisuunnistajat uskaltavat ottaa vastaan!
Rata oli helppo eikä sinänsä tarjonnut ihmeempiä haasteita, paitsi että pummasin lahjakkaasti jälleen kerran. Sehän ei ole toki radan syytä. Helpoin väli 4-5 oli matkassa vain 150 metria, notkon yli seuraavan mäen päälle. Oikea ratkaisu olisi runnoa suoraan viivaa pitkin. Minun toteutus oli tehdä kierto vasemmalle, jonka jälkeen takaisin, sitten pois päin rastista, takaisin, pyörimistä, kiroilua, takaisin ja kuin ihmeen kaupalla rastille. Tällä välillä sakkominuutteja tuli 9. Jaa-a, millä keinolla saisin totaalipummit pois? Mistä tämän kertainen pummi oikein johtui? Ehkä lähdin toteuttamaan liian hienoa suunnitelmaa kun olisi pitänyt turvautua suoraviivaiseen ratkaisuun. Ei kai noihin ole muuta lääkettä kuin analysoida suoritus ja hankkia lisää kokemusta. Uskon että kokemuksen ja rutiinin myötä virheet vähenevät. Onhan nyt menossa vasta 4. suunnistuskauteni ja mikä kauheinta; harrastus on aloitettu vasta keski-iällä joten annan reilusti tasoitusta ikänsä suunnistaneille. Loppu meni ihan ok, jossain kohtaa oli jopa hauskaa suunnistaa.
Juoksu oli suhteellisen hyvää tai ainakin parempaa kuin viimeksi. Normaali kuntoon on silti edelleen matkaa, mutta onneksi suunta on oikea. Sijoitus oli pettymys, mutta ilman megapummia se olisi ollut vähintään tyydyttävä. Tästä on hyvä jatkaa.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
21.6 Inter -rastit
Juhannusvalmistelut olivat torstaina iltapäivällä niin pitkällä, että oli aikaa miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Tyhmä kysymys, suunnistamaan tietysti! Lappeen Riennon järjestämät Inter -rastit olivat tällä kertaa Iitiän kylässä, siellä jossain Lemillä päin. Ajatuksena oli ottaa rennosti jalkaa säästelleen ja juosta normaalia lyhyempi matka eli B -rata. Kartanmyyjä tosin yritti kaupitella A -rataa, mutta olin tällä kertaa järkkymätön päätöksessäni. Myyntiargumenttina oli juhannusjuomien määrän suhteuttaminen juostuihin kilometreihin.Ennen lähtöä joku päätti vielä kääntää puukkoa haavassani ja kyseli miten Jukola meni. Mutisin takaisin jotain epämääräistä kipeästä jalasta ja kirmasin kohti lähtöpaikkaa.
Rata oli helppo niin kuin B -radan pitääkin olla, paljon polkuja joihin pystyy tukeutumaan matkaa taivaltaessa. Alku meni rennosti letkassa juostessa välillä toisia ohitelleen ja välillä muut ohi päästäen. Rastit löytyivät helposti, ehkä liiankin helposti. Helppous ja hyvä olo kostautuivat välittömästi. Huolimaton vilkaisu karttaa kertoi, että suolle olisi mentävä. No ei olisi pitänyt, olisi pitänyt kurvata vasemmalta teitä pitkin. Valintani ei ollut mitenkään perusteltu, eikä siinä ollut järjen hiventäkään. Virheen havaittuani lähdin kartaamaan oikeaan, kun olisi pitänyt korjata kohti vasempaa. Näin päädyin todella kauas optimireitiltä ja takkiin tuli rumasti. Loput rastit löytyivät helposti ja tulos oli siedetettävä, se olisi ollut erinomainen ilman megapummia.
Jos joskus aion oppia ihan oikeasti suunnistamaan niin kartanluvun on oltava tarkempaa, reitit pitää pystyä analysoimaan juostessa => helpoilla osuuksilla vauhtia pois ja katse, sekä ajatus, karttaan. Kuullostaa helpolta, mutta suunnistuksen kiihkeys vie järjen äänen kauas kuulumattomiin. Toinen asia johon tulen keskittymään loppukaudella on rastinotto. Rastinympyrä löytyy tyydyttävällä tarkkuudella, mutta sitten meneekin jo pyörimiseksi. Jos ympyrä on 1cm kartalla, niin siitä tulee 100m maastossa ja se on paljon se. Rastinottamiseen kun saisi vielä jonkun ajatuksen miten se pitää tehdä. Pitäisikö kysyä viisaammilta? Äh en jaksa alkaa sosiaaliseksi, Siperia opettaa!
Rata oli helppo niin kuin B -radan pitääkin olla, paljon polkuja joihin pystyy tukeutumaan matkaa taivaltaessa. Alku meni rennosti letkassa juostessa välillä toisia ohitelleen ja välillä muut ohi päästäen. Rastit löytyivät helposti, ehkä liiankin helposti. Helppous ja hyvä olo kostautuivat välittömästi. Huolimaton vilkaisu karttaa kertoi, että suolle olisi mentävä. No ei olisi pitänyt, olisi pitänyt kurvata vasemmalta teitä pitkin. Valintani ei ollut mitenkään perusteltu, eikä siinä ollut järjen hiventäkään. Virheen havaittuani lähdin kartaamaan oikeaan, kun olisi pitänyt korjata kohti vasempaa. Näin päädyin todella kauas optimireitiltä ja takkiin tuli rumasti. Loput rastit löytyivät helposti ja tulos oli siedetettävä, se olisi ollut erinomainen ilman megapummia.
Jos joskus aion oppia ihan oikeasti suunnistamaan niin kartanluvun on oltava tarkempaa, reitit pitää pystyä analysoimaan juostessa => helpoilla osuuksilla vauhtia pois ja katse, sekä ajatus, karttaan. Kuullostaa helpolta, mutta suunnistuksen kiihkeys vie järjen äänen kauas kuulumattomiin. Toinen asia johon tulen keskittymään loppukaudella on rastinotto. Rastinympyrä löytyy tyydyttävällä tarkkuudella, mutta sitten meneekin jo pyörimiseksi. Jos ympyrä on 1cm kartalla, niin siitä tulee 100m maastossa ja se on paljon se. Rastinottamiseen kun saisi vielä jonkun ajatuksen miten se pitää tehdä. Pitäisikö kysyä viisaammilta? Äh en jaksa alkaa sosiaaliseksi, Siperia opettaa!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
20.6 Joutsenorastit: Mun Jukola
Pääsin sittenkin Jukolaan tänänkin vuonna! Aika ja paikka olivat hieman väärät, mutta mitäs pienistä. Joutsenorastit juostiin tällä(kin) kertaa entisissä Jukolan maisemissa, Kullervon starat sanailivat että muutama rasti oli samassa paikassa kuin Jukolassa silloin joskus.
Pienen tuumailun jälkeen reitiksi valikoitui A -rata eli noin 6 km. Maasto oli erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa antaen samalla mukavasti haastetta eli siis varsin Jukolamaista. Taas tuli todistettu yksi urbaanimyytti vääräksi. Kunto kasvaa levossa. Ei kasva, ainakaan kolmen viikon levon aikana. Puuskutus ja pihinä oli ankaraa jo ensi askeleista alkaen. Jouduin ihan tosissaan käskyttämään itseäni että olisin jaksanut juosta. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko antaa periksi, kävellä ensin ylämäet, sitten kävellä ryteiköt ja lopuksi kävellä ihan muuten vaan. Loppuun sain ihmeellisen energiaboostin ja tykittelin viimeiset kolme rasti juosten, sainpa vielä loppuun kunnon loppukirin.
Suunnistus oli suht hyvää, vaikka etäisyydet olivat hieman hakusessa. Se sentti kartalla on ihan oikeasti 100 metriä, eikä 15 metriä! Kolmannelle menin suunnitelmien vastaisesti mäen väärältä puolelta, koska käänsin vasemmalla liian aikaisin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta virheen myötä rastin ottaminen oli hieman haasteellista. Hetken aikaa pyörin kalliolla ja yritin paikallistaa itseni, mutta sitkeä edestakaisin juoksun jälkeen löysin rastin. Nice! Väli 5-6 oli pitkä, eikä ensi silmäyksellä antanut järkeviä kiintopisteitä joita pitkin edetän. Taktiikaksi muodostui silmät kiinni ja sinne päin. Jälkeenpäin katsottuna vedin välin aivan optimi reittiä pitkin ja vieläpä silkalla tuurilla. Luottaako siis onneen jatkossakin? Tällä välillä Kullervon huippusuunnistaja pyyhälsi ohi, ei ollut mitään mahdollisuutta seurata perässä. On ne kovia!
Kehnosta kunnosta huolimatta varsin mukava suunnistus ja tuloskin oli ihan tyydyttävä. Itse arvioin että loukkaantumiset söivät ainakin 10 minuuttia vauhdista pois. Tästä on hyvä jatkaa kuntosuunnistuskautta. Ensi viikolla on tarjolla Etelä-Karjalan epävirallinen FIN5 eli jos osallistut kaikille neljälle alueen kuntosuunnistuksen voit voittaa pyörän tai jotain. Hienoa!
Pienen tuumailun jälkeen reitiksi valikoitui A -rata eli noin 6 km. Maasto oli erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa antaen samalla mukavasti haastetta eli siis varsin Jukolamaista. Taas tuli todistettu yksi urbaanimyytti vääräksi. Kunto kasvaa levossa. Ei kasva, ainakaan kolmen viikon levon aikana. Puuskutus ja pihinä oli ankaraa jo ensi askeleista alkaen. Jouduin ihan tosissaan käskyttämään itseäni että olisin jaksanut juosta. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko antaa periksi, kävellä ensin ylämäet, sitten kävellä ryteiköt ja lopuksi kävellä ihan muuten vaan. Loppuun sain ihmeellisen energiaboostin ja tykittelin viimeiset kolme rasti juosten, sainpa vielä loppuun kunnon loppukirin.
Suunnistus oli suht hyvää, vaikka etäisyydet olivat hieman hakusessa. Se sentti kartalla on ihan oikeasti 100 metriä, eikä 15 metriä! Kolmannelle menin suunnitelmien vastaisesti mäen väärältä puolelta, koska käänsin vasemmalla liian aikaisin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta virheen myötä rastin ottaminen oli hieman haasteellista. Hetken aikaa pyörin kalliolla ja yritin paikallistaa itseni, mutta sitkeä edestakaisin juoksun jälkeen löysin rastin. Nice! Väli 5-6 oli pitkä, eikä ensi silmäyksellä antanut järkeviä kiintopisteitä joita pitkin edetän. Taktiikaksi muodostui silmät kiinni ja sinne päin. Jälkeenpäin katsottuna vedin välin aivan optimi reittiä pitkin ja vieläpä silkalla tuurilla. Luottaako siis onneen jatkossakin? Tällä välillä Kullervon huippusuunnistaja pyyhälsi ohi, ei ollut mitään mahdollisuutta seurata perässä. On ne kovia!
Kehnosta kunnosta huolimatta varsin mukava suunnistus ja tuloskin oli ihan tyydyttävä. Itse arvioin että loukkaantumiset söivät ainakin 10 minuuttia vauhdista pois. Tästä on hyvä jatkaa kuntosuunnistuskautta. Ensi viikolla on tarjolla Etelä-Karjalan epävirallinen FIN5 eli jos osallistut kaikille neljälle alueen kuntosuunnistuksen voit voittaa pyörän tai jotain. Hienoa!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Minä ja Thierry
“En tiedä mitään muuta niin masentavaa kuin Danny show tiellä Kälviän”
- Freukkarit -
Minä tiedän ja se on Jukolan seuraaminen kohtisohvalta.
Kesän kohokohta, Jukolan viesti, on jälleen kerran juostu. Itselleni viesti oli tänän vuonna erityisen rankka, koska osallistuin jokaiselle osuudelle. Valmistelut suoritin pieteetillä. Juomarasti ja samalla myös mallasrasti oli sohvalla käden ulottuvilla. Veden ja urheilujuoman sijasta valikoimaan kuuluivat olut ja punaviini. Malbec -rypäle tuntuisi soveltuvan erinomaisesti suunnistuksen seuraamiseen, suosittelen! Telttaa en jaksanut virittää pihalle, mutta juhlan kunniaksi heitin kirkuvan punaisen makuupussin tuulettumaan pyykkitelineelle. Proteiinit imeskelin Kabanossista. Kolmannen osuuden alkaessa kaivoin esiin otsalampun ja yritin tuijottaa se päässä televisiota => En suosittele, televisio heijastaa valon takaisin pahemmin kuin peitteinen maasto. Onneksi ei ole seinänaapureita, koska meteli oli suuri kun Halden:n 4. osuuden viestinviejä pummasi lahjakkaasti. Hyvä Suomi! Vielä kun saataisiin Kaakkois-Suomen ylpeys Vehkalahden Veikot kärkikamppailuun mukaan ja sieltähän ne pönkivät kohti kärkeä.- Freukkarit -
Minä tiedän ja se on Jukolan seuraaminen kohtisohvalta.
Kyllä oli yhtä tuskaa seurata viesti kotoa käsin. Niin paljon mieluummin olisin ollut vaihtopuomilla tärisemässä. Jussi Eskolan selostuksia ja Pekka Nikulainen kommentointia oli tosin ilo kuunnella.
Etelä-Karjalaisista suunnistusvaltikkaa Jukola tulosten perusteella heiluttaa SK Vuoksi.
114. SK Vuoksi
130. Lappeen Riento
175. Joutsenon Kullervo
358. Luumäen Rasti
375: Raja-Karjalan Suunnistajat
Legendaarinen Inkeroisten Terho joutui valitettavasti keskeyttämään. Suunnistuksellinen esikuva, Forman Pauli, veti oman osuutensa hienosti. Oma seura OK77 oli sijalla 129 ja piesten näin Lappeen Riennon.Go OK77!. Kiitos OK:lle kun oikein henkilökohtaisesti lähestyitte ja kysyitte mahdollisuuttani osallistua! Ensi vuonna sitten ja ihan varmasti!
Miten tästä eteenpäin? Suunnistuskausi jää väistämättä vajaaksi, siellä on Jukolan mentävä aukko. Jalka kesti eilen varovaista lenkkeily älyttömässä vesisateessa, ennen Juhannusta voisin yrittää varovaisesti osallistua kuntorasteille. Se on selvää, että loppukaudeksi on saatava yksi kilpailu alle. Vaihtoehtoina: Riennon Rinkelirastit, RaKaS:n SM pitkät ja Inkeroisten Terho yö-skabat. Niin ja onhan siellä vielä Raatojuoksu syksyllä. Pitänee katsoa miten kilpailut ajoittuvat muihin kesäaktivitteeteihin nähden.
Makasikohan myös Thierry G kotisohvalla brenkkua juoden. Thierryhän on vähän niin kuin minun kaveri, koska me molemmat suunnistamme ja molemmilta jäi Jukola väliin. Thierry, tuutko mun facebook kaveriksi? Ainiin, en ole itsekään facebookissa...
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja lenkkipolulle!
Etelä-Karjalaisista suunnistusvaltikkaa Jukola tulosten perusteella heiluttaa SK Vuoksi.
114. SK Vuoksi
130. Lappeen Riento
175. Joutsenon Kullervo
358. Luumäen Rasti
375: Raja-Karjalan Suunnistajat
Legendaarinen Inkeroisten Terho joutui valitettavasti keskeyttämään. Suunnistuksellinen esikuva, Forman Pauli, veti oman osuutensa hienosti. Oma seura OK77 oli sijalla 129 ja piesten näin Lappeen Riennon.Go OK77!. Kiitos OK:lle kun oikein henkilökohtaisesti lähestyitte ja kysyitte mahdollisuuttani osallistua! Ensi vuonna sitten ja ihan varmasti!
Miten tästä eteenpäin? Suunnistuskausi jää väistämättä vajaaksi, siellä on Jukolan mentävä aukko. Jalka kesti eilen varovaista lenkkeily älyttömässä vesisateessa, ennen Juhannusta voisin yrittää varovaisesti osallistua kuntorasteille. Se on selvää, että loppukaudeksi on saatava yksi kilpailu alle. Vaihtoehtoina: Riennon Rinkelirastit, RaKaS:n SM pitkät ja Inkeroisten Terho yö-skabat. Niin ja onhan siellä vielä Raatojuoksu syksyllä. Pitänee katsoa miten kilpailut ajoittuvat muihin kesäaktivitteeteihin nähden.
Makasikohan myös Thierry G kotisohvalla brenkkua juoden. Thierryhän on vähän niin kuin minun kaveri, koska me molemmat suunnistamme ja molemmilta jäi Jukola väliin. Thierry, tuutko mun facebook kaveriksi? Ainiin, en ole itsekään facebookissa...
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja lenkkipolulle!
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Kesä on peruttu!
Hienosti menee! Viime viikolla vihoitteli akillesjänne, jonka takia oli pakko pitää suunnistuksesta taukoa. Eipä hätää levossa kunto kohenee. Viikonloppuna jalka alkoi olemaan sellaisessa kunnossa, että harjoittelun voisi taas aloittaa. Maastopyöräily on kiva laji, kunhan pysyy pystyssä. Minä en pysynyt pystyssä. Polulta kivikkoon ja nurin, sillä seurauksella että kaksi varvasta murtui. Lääkäri uhkaili että Jukolan voisin unohtaa. Uskoisiko, tajuaakohan se suunnistuksesta mitään? Tarvitseeko sen tajuta suunnistuksesta mitään? Tuskin edes pystyn seuraamaan Jukolaan, sen verran kyrsii! Kesä on piloilla, pitäisikö alkaa ryyppäämään. Kaik on mänt....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)