maanantai 11. kesäkuuta 2012
Kesä on peruttu!
Hienosti menee! Viime viikolla vihoitteli akillesjänne, jonka takia oli pakko pitää suunnistuksesta taukoa. Eipä hätää levossa kunto kohenee. Viikonloppuna jalka alkoi olemaan sellaisessa kunnossa, että harjoittelun voisi taas aloittaa. Maastopyöräily on kiva laji, kunhan pysyy pystyssä. Minä en pysynyt pystyssä. Polulta kivikkoon ja nurin, sillä seurauksella että kaksi varvasta murtui. Lääkäri uhkaili että Jukolan voisin unohtaa. Uskoisiko, tajuaakohan se suunnistuksesta mitään? Tarvitseeko sen tajuta suunnistuksesta mitään? Tuskin edes pystyn seuraamaan Jukolaan, sen verran kyrsii! Kesä on piloilla, pitäisikö alkaa ryyppäämään. Kaik on mänt....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voihan peeveli mitä uutuuria! Pystytkö linkuttamaan mitenkään mihinkään edes särkylääkkeen voimalla? Auttaisiko teippaus, lastoitus, mikään? Oma pohkeeni niskoitteli viikkokausia ja vaikuttaa nyt paremmalta. Vielä, kun saisi jännityksen pysymään lauantaina aisoissa - numerolappu iskeytyy rintaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ja koulujenvälisten hiihtokisojen (yök).
VastaaPoistaSuurin hankaluus on saada jalka mahtumaan nastariin... Vielä odotan ihmettä tapahtuvaksi, mutta aika käy vähiin. Älä huoli, jännitys kuuluu asiaan! Siitä tulee hieno tapahtuma ja hienoja muistoja syntyy. Onnea matkaan!
PoistaKiitos! Eiköhän se siitä, kun pääsee paikan päälle - sitten ei voi enää pakittaa! Enkä kyllä pakittaisi tästä hommasta muutenkaan. Mutta mutta. Kävin eilen hölköttelemässä polulla, ja eikös pohje peijakas taas.. no, viimeksikin se parani rasteilla, joten testataanpa tänään samaaa reseptiä. Päälle vielä kylmää vettä ja pakastettua pyyhettä.
VastaaPoista